I'm Done

Nyt oikeesti alkaa vituttamaan suorasanaisesti. Olen harrastanut aktiivisesti liikuntaa 6kk jolloin rakastuin ryhmäliikuntaan. Mulle ei suorasanaisesti painon pudottaminen ole ollut missään vaihees a ja o ja vaan, se, että löydän liikunnan ja sen tuoman ilon ja sen löysin. No liikunnan ilon myötä ajattelin, että haluan kohentaa kuntoani ja kiinteytyä, halusin pitää tavoitteet saavutettavissa, ja kyllä kunto on kasvanut ja okei, jotkut lihakset, ehkä tullut esille. Tänään aamulla päätin mennä vaa'alle, koska olo oli super kevyt ja eilen olin ollu TAAS tehokkaassa rasvanpoltto jumpassa. No mitä se vaaka kertoi? Saman tuloksen mitä 6kk sitten ( en siis ole käynyt vaa'alla joulukuun jälkeen ). En tiedä pitäskö itkeä vai nauraa. No ensimmäistä tein jo kotona. Tekis mieli viskata hanskat tiskiin ja jumppa vaatteet viedä kirpparille ja ruveta syömään joka päivä niitä herkkuja mitä mieleni tekee. Taistelen tätä tunnetta vastaan. Mua huvittaa nyt jälkeen päin miettiä joidenkin kommentit "paljon oot laihtunut"? vastaan, että en tiedä koska en tiennyt oikeasti PALJONKO olin laihtunut, vastaus on PYÖREÄT NOLLA. "Ei hitto, millon oot käynyt viimeksi vaa'alla?" En oo käynyt vaa'alla, koska peilikuva saa kertoa totuuden :) Siis en ole käynyt vaa'alla juuri tämän tunteen takia. "Oi, että näyttääpä sun vatsa pienentyneen" Okei, hyvä että näyttää koska vaaka näköjään kertoo muuta.
Mun pitäs varmaan mennä käymään kehonkoostumusmittauksessa, jotta näkisin mikä on kehon tilanne..
Tai ehkä mun pitäis vaan hyväksyä itteni, mä oon tällainen toinen on tollainen, tiedän sen, että jokainen on erillainen, miksi tää oon silti käytävä jokainen kerta uudestaan tää asia vaa'an jälkeen? Miksi muutenkaan annan jonkun vaa'an määrittää itseni? Kun juuri minun, pitäisi olla onnellinen siitä, että oon terve, ja oon harvoin oikeesti sairas, oon energinen ja positiivinen, miksi miksi miksi siis annan sen typerän vekotuksen pilata päiväni joka kerta uudelleen.
Tällä hetkellä minua myös ärsyttää että kuulostan näin pinnalliselta, kun juuri luin netistä " Laran tarinan " tyttö jolta amputoitiin jalat ja toinen ranne. Miksi en voisi olla onnellinen siitä, että mulla on asiat hyvin. En halua olla näin pinnallinen.

Minua ärsyttää itsessäni tää, että romahdan välillä niin syvälle maan rakoon. Miksi en vaan voisi hyväksyä itseäni tällaisena kuin olen? Ja jatkaa edelleen urheilua ja sen tuomaa iloa ja hyvää oloa. Ja syödä perus kotiruokaa.. Ehkä mua ei ole tarkoitettu hoikaksi, ehkä mun elämäntarkoitus on olla lihava ja ihana. ( :D )

Kirjoitan tähän nyt eilisen ruokavalion jotta voitte halukkaat kommentoida, että hyi jätä toi flora sun leivän päältä pois, because that is not going to happen :D

Aamupala: Kaurapuuro ja kahvi ja 2 litraa vettä.
Välipala: Omena.
Lounas: Kananrintafile, kaksi keitettyä perunaa, vaaleaa leipää viipale päällä flora, kurkkua ja kirsikkatomaatteja, ja juomana toimi rasvaton piimä.
Välipala: Omena.
Päivällinen jumpan jälkeen: 3 monivilja leipää, päällä oli flooraa, oltermanni 17% ja kevyt meetvurstia.


Tällaista tänään... Noh yritän jostain saada motivaatiota illan kiinteytys jumppaan.

Parempaa perjantaita kaikille <3 (myös teille vahingon iloisille, ettei mun paino oo pudonnut)