Pensamiento: Fall down seven times, stand up eight times.

Moikka Lukijat :) Viikko lähtenyt käyntiin vähän takkuisissa merkeissä. Viikonloppuna kun tuli oltua taas juhlimassa niin uusi viikko ei käynnisty aina suunnitelmien mukaan :( Noh mutta, nyt on juhlat juhlittu ja seuraavan kerran juhlitaan vasta maaliskuun lopussa rakkaan siskoni valmistujaisia. Nyt siis keskitytään taas omaan hyvinvointiin ja jatketaan elämäntaparemonttia samaan malliin kun tähän asti.

Mun täytyy olla rehellinen itselleni ja lukijoilleni. On nimittäin viimeiset pari viikkoa ollut todella hankalaa ruokailujen kanssa, todella hankalaa. Itsekuri ei ole kokonaan kateissa, mutta sen kanssa on vaikea tällä hetkellä elää. Joka päivä nyt parin viikon ajan koen, että teen kamppailuja itseni kanssa. Mieleni tekee kaikkea muuta syödä kun terveellistä puhdasta ruokaa, suurimmaksi osaksi olen valinnut sen terveellisen ruoan, mutta on niitä kertoja myös ollut kun lautaselta on löytynyt jotain ihan muuta kun puhadasta ja terveellistä ruokaa. Tiedän sen, että kun on tullut oltua juhlimassa parina edellisenä viikonloppuna niin se on varmasti suurin syy, mutta ei syy yksin kuitenkaan. Mie tiedän sen, että terveellisestä ruoasta tulee hyvä olo ja voin paremmin, mutta mie tiedän sen, että miusta ei koskaan tule ihmisistä joka ei lakkaa haaveilemasta niistä herkuista. Miussa itsekuri ei todellakaan ole tullut synnynäisenä lahjana, ei todellakaan. Miusta on enemmän kun huvittavaa jos joku sanoo, että "sulla on hyvä itsekuri ja olet sinnikäs", mie oon joutunut oppimaan kasvattamaan itsekuria nollasta asti, enkä usko, että sen kasvattaminen on koskaan valmis mitä minuun tulee. Mie kadehdin ihmisiä, ketkä ei ees haaveile niistä herkuista. Mie tiedän, että sellaista miusta ei tule, vaikka haluaisinkin. Mie tiedän, että itsekuria pystyn kasvattamaan ja oppimaan tuntemaan jatkossa kun kyseessä on ne mieliteot eikä nälkä.

Urheilun harrastaminen on ollut tässä elämäntaparemontissa se helpoin homma. Jokseenkin koen, että miun elämä on ollut tylsää ja vähän yksinäistäkin ennen "urheilun tapaamista". Urheilu on täyttänyt ison aukon miun elämässä, ja mikä tärkeintä, joka ikisen urheilu suorituksen jälkeen, mie hymyilen! Tää on elämänmittainen muutos, ja niin täytyy elää ja niin koitan muillekkin aina sanoa. Jos kaadut, nouse ylös joka ikinen kerta! Tiedän myös sen, että tämän ei kuulu myöskään olla liian helppoa, nää itsensä voittamiset on just sitä, että lähtee pois sieltä mukavuus alueelta. Eikä mee snägärille koska se olis vastapäätä vaan ajaa autolla sinne salaatti buffettiin ja syö sitä ei niin suussa sulavaa salaattia ja voi paremmin myöhemmin.

Nyt on kuitenkin palattu arkeen taas ja suunta on vaan ylöspäin. Eilen pistin ruokailut jo kondikseen(oli muuten vaikea päivä), ja töistä jäin kotimatkalla lenkkeilemään. Miun oli tarkoitus eilen lähteä salille, mutta olin niin väsynyt ja miun keho selkeesti kaipas raitista ilmaa! Iskin duunissa lenkki kamppeet niskaan ja äiti jätti miut kotimatkalle. Päätin tehdä intervalli tyyppistä lenkkeilyä, välillä reipasta kävelyä ja välillä kunnon spurtteja. Aikaa meni joku 45min, mutta hitto soikoon miten hyvä olo oli! Oli ihana harrastaa aerobista raikkaassa säässä!

Tänään duunissa rupesin pakkaamaan duunin muuttokamoja. Meidän työpaikka muuttaa kuun vaihteessa ja tavaraa on! Sain tosi hyvin pakattua ja siivottua jo kamoja. Itse muutossa en enää ole Joensuussa joten haluan kantaa oman korteni kekoon tekemällä muutto valmistelut hyvälle mallille.

Töistä suoraan menin sitten äitini kanssa salille(:D). Treenasin yläkropan+kyljet. Treeni meni ihan pirun hyvin perille, keskityin koko aika tarkasti liikkeeseen, ja että liike menee oikeeseen lihakseen. Huh sentään, paras treeni moneen viikkoon! Huomenna meen kaverini kanssa hänen koti salilleen Energylle ja tehdään jalkatreeni siellä! Tällä viikolla aijon urheilla sen 6h minkä olen jo päättänyt miten ja missä sen teen ;)

Vaikka on ollut nyt vaikeaa ruokailujen kanssa, ja mieli tekee itkeä kun muut syö pitsaa ja omalla salaatilla ennemmin tekis naamarin jokaiselle fitnesstipulle. Niin silti mie tiedän, että oon oikealla tiellä ja joka päivä lähempänä omaa ihanne minää, kuhan en vaan luovuta.

Toivon vilpittömästi, että teillä muilla elämänmuutosta tekevillä, on ollut helpompia viime aikoja kun minulla <3 Paljon halauksia jokaiselle <3