keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Mie oon hengissä!

Kyllä, otsikko kertoo sen tunteen mikä on päälimmäisenä mielessä. Riikan kanssa pt-tapaamisesta selvitty hengissä, vaikka eilen luulin, että en selviä.
Juups, palataas eiliseen. Töistä suoraan salille, alkulämppää juoksumatolla ja sit alkoi hartioiden hillitön treenaaminen, tehtiin pystysoutuu, ja kaikkee uutta ja ihmeellistä olkapäille, ja sit niitä pystypunnerruksia ja vipareita. Tää nainen oli se kiroileva ärjy siellä peilin edessä :D En oo koskaan eläissäni saanut sellaista poltetta olkapäihin/hartioihin. Se tunne kun siun kädet ei enää nouse, mutta joku pakottaa ne nostamaan vielä kaksi kertaa, sie nostat ne, mutta kädet huutaa hoosiannaa. Kun se lysti loppui niin aloitettiin tekemään ojentajia, missä muussakaan kun dipissä, joo 4x15 oli tää rytmitys koko aika, olin varma, että se hanuri ei enää nouse siihen penkin päälle, mutta se nousi jokaikinen kerta. Sit mentiin tekee uuteen laitteeseen ojentajia, se oli vähän niin kun talja mut siinä oli molemmille käsille omat paikat, sama setti 4x15. Asento falskas mulla siinä tosi paljon, tuntuman sain, mutta asento lähti vähän heijaamaan. Sit jatkettiin ojentajien tekoa käsipainoilla. Olin ihan valmista kauraa, ja sit mulle tuli se, erittäin huono-olo. Piti hetki huilata ja hakee kylmää vettä pulloon, tuli ihan olo, että okse lentää, en tiedä, mistä se johtui, olin kuitenkin syönyt jo 4krt ennen treenejä. Huilin jälkeen oli jäljellä kyljet ja ja vatsat, ja kyllä muuten tuntuukin masussa, että jotain eilen on tehty ja kunnolla. Illalla kotona jääkaapilta ylähyllyltä nostaminen oli mahdotona, käsissä ei ollut lainkaan voimaa :D

Juteltiin Riikan kanssa tulevasta matkasta, ja miten siellä voin toteuttaa Thaimaan  puitteissa elämäntapaani. Riikka sanoi, että turhaa stressiä ei pidä ottaa, ja täytyy vaan korvata vastaavilla tuotteitta ruokia mitä siellä ei ole, ja jos ei tule syötyä lomalla oppikirjan mukaisesti niin nou panic :) Kerroin kuitenkin vieväni sinne oman puuron mukana, ja onhan siellä kananmunia mitä voi syödä iltapalalla ja välipalojen aikaan jos oon kotona(en usko että oon ikinä) ja voin syödä myös maustamatonta ja rasvatonta jogurttia ja siihen sekaan vaikka ananasta ja mansikoita(en kuitenkaan syö yhtään välipalaa ees siellä :D), no mutta oon ainakin miettinyt etukäteen välipaloja mitä voisin syödä, eikse niin mee, että puoliksi suunniteltu on jo osaksi valmis, vai miten se meni? :D Ja kuntosali löytyy saman rakennuksen alta kun meidän asunto sijaistee, niin päätin ja sovin, että käyn 3krt treenaamassa viikkoon, ja teen sellaisen treenin mitä siellä pystyy tekemään.

Riikka on kyllä upee motivaattori. Oikealla tavalla napakka ja eikä hän anna luovuttaa. Se osaa vetää miusta viimeisetkin mehut. Ja hän oli sitä mieltä, että vedetään nyt vielä kerta kiellon päälle yks kunnon treeni ennen matkaa joten mikäs sen sopivampi aika kun 31.12 sovittiin reise ja perse-treeni :D Riikka sanoi taas ne sanat, mikä motivoi minua ihmisenä ihan superisti, että miusta löytyy tahdonvoimaa, en oo luovuttaja. Ja tuo lause iski taas ytimiin asti, mie en oo luovuttaja ja miusta löytyy tahdonvoimaa ja kukaan muu ei oo miun tavotteiden tiellä kun minä itse.

Äiti tuli hakee eilen treenin jälkeen ja piti hetki vaan olla paikallaan kun oli niin huono happi, äiti sanoi "ei kai heidi taas oo tuommoista ollut" sit rupes jo naurattaa.
Äitihän on maailman paras kun se teki mulle kotona ruoat ja punnisti pastat sun muut, thank's mom <3

Aamu alkoi tänään sitten 06:30 herätyksellä ja oli aika kivuta taas salille jynssäämään jalkoja, treeni meni hyvin, vaikka olin vähän koomassa. Sain hyvän tuntuman jalkoihin ai että!

Mie mietin tuossa muuten eilen, että miksi mie kirjoitan blogia?Ja en mie löytänyt kummasempaa syytä, mie tykkään kirjoittaa tosi paljon, ja juurikin päiväkirjamaisesti, se tulee luonnostaan, enkä halua lähteä sitä muokkaamaan vain siksi koska blogin kuuluis olla tietyn tyylinen. Miun mielestä on myös kiva lukea omia vanhoja kirjoituksia, miten ajatusmaailma on muuttunut tai miten vahvistunut vain entisestään. Mie kyllä oon myös sydämeni pohjasta asti maailman onnellisin ihminen, jos yksikin ihminen saa motivaatiota tästä blogista omiin treeneihin/laihdutukseen/elämäntapamuutokseen, mikä sen hienompaa kun se, että jos oot toisen motivaattori tai jonkun ihmisen esimerkki?

Lukijoille ihanaa viikkoa <3

Muistakaa tämä, mitä ikinä teettekään :)




Työpuhelua ;D

Tärkeintä aloittaa pakkaaminen ajoissa :) Niin jää kaikki tarpeellinen kotiin, eikun :D

Tsemppiä kaikille vielä parin viikon rutistukseen ennen joulua :)

2 kommenttia:

  1. Aaaawwww, ihana postaus! Mie niin voin kuvitella tuon rääkin. Vaikka se on ihan hirveetä siinä tehdessä, niin mikään ei voita sitä tunnetta, kun oot taas ylittänyt itsesi ja voit olla ylpeä saavutuksestasi. Ja vaikka siinä on PT mukana, niin muista, että se oot silti SIE joka sen työn tekee ihan itse. :)

    Bloggaamisesta oon ihan samaa mieltä. Kyllä sitä ensi sijassa kirjoittaa ihan itselle. Ite en haluaisi kirjoittaa sillä tyylillä, että pitäis jatkuvasti miettiä, että mitähän mie voin kirjoittaa että ihmiset tykkää. Tottakai on kiva jos on lukijoita, mutta jos sit alkaa kirjoittaa jonain muuna kuin itsenään, niin se vie miusta pohjan koko bloggaamiselta. Ja just tuo, että voi lukea omia vanhoja juttuja! Niistä voi oppia tai saada motivaatiotakin.

    Miun motivaatio on ollut hukassa nyt ja voin kertoa, että tää postaus antoi miulle taas uskoa ja toivoa, että kyllä täältäkin taas noustaan. Kiitos! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Paula :)) Tulipa hyvä mieli! Joo sitä tunnetta ei kyllä voita mikään kun oot antanut kaikkes ja oot ihan maitohapoilla! Tulee se voittaja olo :)

      Mie oon samaa mieltä tuosta kirjoittamisesta, että kun kirjoittaa omana itsenään se kyllä huokuu sitten tekstistä läpi hyvällä tavalla :) Miun mielestä tuo kirjoittaminen on muutenki tosi terapeuttista, on kiva kun on "joku" mihin purkaa asiat :)

      Miulle tulee tosi hyvä mieli, jos tää teksti antaa jollain tavalla toivoo ja uskoa omaan tekemiseen, tuntuu hyvältä. Mie itsekkin välillä koen oloni toivottomaksi ja tuntuu, että edistystä ei tule ja kaikki junnaa paikallaan. Siksi on hyvä, että on ihania blogeja mistä saa vertaistukea ja saa itsekkin tsemppiä :)

      Kyllä se motivaatio tulee vielä takaisin, muista vaan aina uskoa itseesi, ja levätä myös jos tuntuu siltä :) <3

      Poista

Pensamiento kiittää viestistäsi :)