Edelleen jäätävä ahdistus tulevaisuuden suhteen. Vatsassa puruja, pala kurkussa. Vaikee keskittyä mihinkään, kun niin paljon mielessä murheita ja kysymysmerkkejä. Voi kun saisi käsikirjoituksen, kuinka mukaan elää ja mitä seuraavaksi tehdä. Mitään konkreettista ei ole edes elämässäni vielä tapahtunut, mutta "helposti ahdistuvan"-luonteeni takia nyt jo ahdistaa.
Aamulla kävin salilla, ja onneks meninkin, koska siellä unohtuu kaikki murheet, edes hetkeksi.
Puf. Koitan kasata itseäni. Ja lakata murehtimasta asioita mihin en voi vaikuttaa. Helpommin sanottu kuin tehty.
Töitten jälkeen luvassa jalkojen hierontaa, siellä en mieti mitään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pensamiento kiittää viestistäsi :)