Oon pitkään halunnut tehdä postauksen eräästä henkilöstä, joka on mulle henkilökohtaisesti maailman tärkein, eli Äitini<3 Oon ollut aina äitini kanssa erittäin läheinen, ei olis asiaa mitä en voisi äidilleni kertoa, ei ole asiaa mitä ei voitais tehdä yhdessä, ei ole asiaa mitä en tekisi äitini vuokseni. Oon usein miettinyt, että jos joskus saan lapsia, haluan olla lapselleni sellainen äiti, niin kuin oma äitini on minulle. Äitini on ihana, hän on pienestä pitäen opettanut monia tärkeitä asioita, että koskaan ketään ei saa arvostella ulkokuoren vuoksi, ei vaatteiden ei ulkonäön perusteella, koska ei ketään saa arvostella ennen kun kävelet kilometrin hänen kengissään. Muistan aina ala-asteella, kun siellä oli ilkeä tyttö, 6-vuotta samalla luokalla, ja hän aina kiusasi minua siitä, ettei ollut hienot vaatteet(käytin siskoni entisiä vaatteita sillon), olin "pulska", millon minulla oli lapselliset vaatteet jnejne, en koskaan "kelvannut" hänelle, hän oli urheilijatyttö, aina siisteimmät urheilulliset vaatteet päällä, hän on oli myös erittäin hyvä koulussa. Opettajat eivät koskaan puuttuneet asiaan, koska tämä kiusaaja oli opettajien lemppari. Äitini aina jaksoi sanoa, että älä välitä, oot tuollaisen yläpuolella, ignooraa vaan tää ihminen, koska oikeesti ole sellainen toisille niin kun haluat että sulle ollaan. No ylä-asteen jälkeen tiet erkanivat kiusaajan kanssa, ja kuulin, että tää kiusaaja oli sairastunut vakavasti, ja joutui pitää lukiosta välivuoden, niin Äiti sanoi, että paha saa palkkansa. En sano, että olisin ollut vahingoniloinen, mutta jouduin kestää 6-vuotta tän ilkeen ihmisen arvosteluja jokapäivä, en olis oikeesti halunnut lähteä kouluun ala-asteella, koska aina vaan mietin, mitä paskaa tänään tulee, mutta Äitini sanoi, että mene kouluun ja näytä siltä että oot maailman onnellisin ihminen, koska jos jätät menemättä se voittaa, ja niin menin, ja siedin sitä paskaa. Mulle oikeesti tulee kauhee agressiivisuuden tunne, jos kuulen, että joku haukkuu tai arvostelee toista, en haluu, että koskaan kukaan joutuu tuntee sitä mitä minä oon kokenut, ja tää kiusaaminen, aiheutti sellaiset itsetunto-ongelmat joiden takia tänä päivänäkin kamppailen. Mutta äitini oli tarinan sankari, hän piti minut pystyssä, ja oon varma, että hänen ansiostaan oon tänä päivänä näinkin vahva, ja pikku mollaukset ja haukut ei heiluta tätä naista.
Äiti on opettanut mulle myös naisellisuuden merkityksen, meijän äiti käy koiran kanssa lenkilläkin korkokantakengissä, ja sillä on aina huulipunia jokaisessa laukussa ja autossa :D Äitillä on laukkufetissi sekä kenkäfetissi, se rakastaa saappaita ja laukkuja. Äiti on upea!
Syy myös miksi asun kotona vielä on äitini, käydään yhdessä solkussa, kaupungilla ja tehdään asioita yhdessä jutellaan kaikkee ja katsellaan elokuvia yms, se on minun maailman parhain ystävä. Äitillä ei oo tapana kehua, tai kertoo että se on ylpee minusta, mutta kun se näkee että tarviin rohkaisua, tai jotain piristystä niin sit se sanoo jotain kannustavaa, ja se tuntuu hyvältä, koska en tiiä menettäskö se merkityksen jos kuulisi jokapäivä jotain hyvää?
Äiti on myös välillä ihan kahjo, kerran se etti mulle tiettyy hoito-ainetta monesta eri liikkeestä kun olin lähdössä matkoille ja senhän se löyti :D
Äiti on tyhjentänyt pari kertaa sen säästötilinsä miun takia, koska kerran jouduin rikokseen uhriksi ja se anto rahaa kun olin lähdössä matkoille.
Äitillä on huonotapa, aina kun oon poissa kotoa, se penkoo miun vaatteita ja laukkuja, ja se aina lainaa jotain :D AARrrgghh :D
Kun olin kuukauden matkoilla Thaimaassa, niin joka ikinen päivä, soitettiin tai jos ei soitettu niin laitettiin viestiä :) Joka kerta se sano puhelimessa "tuu jo kotiin".
Myö puhutaan jokapäivä puhelimessa vaikka nähdään joka päivä :D
Tammikuuta odotellessa jolloin pääsen äitin kanssa Thaimaahan... <3
Äitille on tärkeintä että oon onnellinen, äiti on tukenut minua isoissa asioissa ja aina ollut miun tukena ja turvana.
Rakastan Sinua Äiti. Olet maailman parhain <3