Urheilu!

Olin eilen muokkaus jumpassa ja oli mukavaa vaikka pieni jälki-darra painoi päälle, en olisi jaksanut mennä, mutta kun pääsin jumppasaliin, olin ylpeä itsestäni, että menin sinne. Liikunta on rehellisesti mulle aina ollut aijemmin pakkopullaa, en oo koskaan saanut siitä nautintoa. Oon aina ollut yläasteella isoimmasta/isoin tyttö, ja liikunta tunnit ja tuntien jälkeinen suihkuhetki ei ollut kivoja, koska oli niin kamalan huono itsetunto. Mulla nousi paino 2002-2004, 20kg!!! Olin usein väsynyt ja alakuloinen ja kalpea. Olin ammattikoulussa jossa tapasin uusia ihmisiä ja sen olisi pitänyt olla elämäni parhainta aikaa, mutta niin ei käynyt. 2004 uudenvuodenaatton aattona menin ambulanssilla sairaalaan kovien vatsakipujen takia, multa leikattiin 6,5kg kasvain vatsasta. Ensimmäisen uudenvuoden täysi-ikäisenä, vietin sairaalassa, multa poistettiin myös vasenmunasarja koska kasvain oli mennyt kolmekertaa munasarjan akselinympäri. Toipuminen oli omasta mielestä nopeaa, multa katosi selkäkivut ja olin aika pirteä. Leikkauksen jälkeen hävisi anemia, ja tunsin oloni eri-ihmiseksi. Vaikka keho oli kärsinyt suuresta painonnoususta sekä kasvaimesta ja koin, että nuori kehoni oli pilalla, mutta siltikin tunsin oloni onnekkaaksi. Kasvain jos olisi löydetty kaksikin kuukautta myöhemmin sen rajun kasvamisen takia se oli kasvanut keuhkoihin.
Paino putosi kasvaimen jälkeen yössä -8kg. Leikkauksen jälkeen olen koittanut 8-vuoden ajan käydä kuntosalilla ja uimassa. Mutta koskaan en löytänyt siihen kipinää. Joten siksi luulen, että liikunnalla ei ollut suurempaa vaikutusta, kuin se, että lihaskunto kasvoi vähän. Kävin leikkauksen jälkeen juttelemassa psykologin kanssa, ja hän sanoi, että "kärsin" elämäntilanne kriisistä", koska leikkaus vaivasi usein mieltäni. Viime syksynä pudotin painoa noin 10kg easydiet valmisteella, ja olin siihen erittäin tyytyväinen. Se oli hyvä aloitus startti jolla sai kilot äkkiä pois, mulle on tullut takaisin noin 3 kiloa, mutta tästä edelleen mennään eteenpäin, koitan syödä monipuolisesti sekä terveellisesti, en usko, että lähden enää easydiettaamaan, vaikka suosittelen sitä kaikille, myös niille ketkä haluavat saada vaikka vaan nesteet pois, tiedän tapauksia, ketkä ovat laihduttaneet easydiet menetelmällä useita kymmeniä kiloja. Jotenkin oon välillä saatanan vihainen siitä, että miksi juuri minun kohdalle piti sattua tää helvetin kasvain ja siitä aiheutunut hurja painonnousu, ja siitä johtuneet monien vuosien huonot itsetunto ongelmat. Syytä en tiedä, mutta näillä korteilla pelataan mitkä ollaan saatu.

Mutta halusin kirjoittaa postauksen, siitä miten oon ensimmäistä kertaa 10-vuoteen innostunut LIIKUNNASTA :D Kaikki, ketkä mut tuntee, tietää että sanaaa Heidi ja liikunta ei tosiaan kuule samassa lauseessa. Mutta nyt oon ylpeä oikeesti itsestäni, siitä että oon mennyt ryhmäliikunta tunnille välittämättä siitä, että olen ylipainoinen ja huonokuntoinen, oon niin onnellinen siitä, miten minut on otettu vastaan siellä, opettajat on ihania, ne neuvoo henkilökohtaisesti jos teen liikkeen väärin. En ota stressiä siitä jos en pääse sinne jokapäivä, pyrin harrastamaan vähintään 3tuntia viikossa liikuntaa, ja samaan itseni rapakunnosta siihen kuntoon, että en enää hengästy kun kävelen rappusia, ja saamaan kehoni kiinteytymään. Tiedän, että tää on monen vuoden urakka kasvattaa kuntoa sekä saada keho kiinteytymään, mutta tiedän sen, että oon oikeesti oikeilla jäljillä. Matka on vasta alussa, mutta ihan sama. Ruokapuoli kaipaa vielä hiomista, mutta tiedän, että ajan kanssa löydän myös itselleni sopivan ruokailutavan, mutta siinäkin olen jo matkalla.

Tulipas tästä pitkä ja syvällinen postaus :) ihanaa viikkoa kaikille, olkaa ystävällisiä toisillenne, ja hymyilkää paljon, ja nauttikaa elämänpienistä asioista!

Joensuussa jos haluat harrastaa ryhmäliikuntaa, islo on oikea paikka siihen :)

Kehonmuokkaus tunnilla, käytetään usein steppilautaa ja käsipainoja.