Feeling Sad

Näin yöllä unta, unta siitä, että tapasin elämäni miehen, tällä mun elämäni miehellä oli lapsi, noin 3-vuotias poika. Rakastin tätä miestä ja hänen lasta kuin omaani. Olin niin onnellinen, niin onnellinen, että en oo koskaan aijemmin ollut. Muistan asunnon missä me asuttiin, muistan sen niin hyvin, muistan sen tunteen, miten hyvältä tuntui olla niin rakastettu ja miten hyvältä tuntui toista rakastaa, täysillä, ehdoitta. Olin niin onnellinen, maailman onnellisin ihminen oon siitä varma. Mutta kun aamulla heräsin,niin mitä helvettiä olin yksin omassa kylmässä huoneessa. olin masentunut, surullinen. YKSINÄINEN. Jos meille jokaiselle on tarkoitettu se sielunkumppani, niin missä se minun oikein viipyy? Oon 26-vuotias, haluan rakastua ja mennä naimisiin! Haluan joka päivä elää siinä tunteessa niin kuin unessa tunsin! En jaksa odottaa enää hetkeäkään, oikeasti! En halua enää yksikään aamu herätä yksin! Millon, millon, millon sinä tulet vastaan? Anna joku merkki edes! En jaksa enää odottaa. Olen loppu ja yksinäinen.