Mitä nyt teen?

Oon tässä miettinyt yhtä asiaa. Tykkään käydä salilla, ja tänä aamunakin kävin salilla, mutta joku siitä puuttui, mikä? Se ilo siihen urheiluun. Viime syksynä kun päätin, että nyt aloitan viimeisen kerran elämässäni urheilun, ja jos lopetan sen, en enää aloita koskaan. Päätin viime syksynä, että kokeilen ryhmäliikuntaa ja testaan eritunteja jos näin löytäisin oikeasti sen _mistä minä pidän_. Näin kävi, löysin rakkauden ryhmäliikuntaan. Kävin 3-5h viikossa ryhmäliikunnoissa, minulla oli hauskaa ja nautin siitä! Keväällä sitten voitin karjalaisen huutokaupassa itselleni Foreverin jäsenyyden, ja oon ollut enemmän kun tyytyväinen taloon ja talon palveluihin. Pikku hiljaa sitten, minulle puhuttiin siitä, että täytyisi mennä salille, koska salilta ne tulokset syntyy, ja olin hiukan ihmeissäni, että tulokset? En ole mikään tavoite urheilija, että tavoittelisin jotain. Noh minulla teki Foreverin työntekijä sali ohjelman, ja kerroin, että sali kärpänen ei ole vielä purrut. Hän sanoi samaa, salilta saa tuloksia, ei pumpista saa tuloksia, sieltä saa kestävyyttä ja zumbasta,combatista,stepistä,piloxingistä,jammi siellä kohotetaan kuntoa jne. Sit rupesin käymään salilla, ja sain neuvot, että 4h salitreeniä viikkoon ja 2h aerobista jumppaa. No tänä aamuna kun olin salilla, mulla oli se tunne kun katoin itteeni peilistä, en hymyillyt. Mihin se liikunnan ilo on kadonnut? Rupes itkettää. Katoin itteeni uudestaan, huomasin, että makkarat näkyy paidan läpi, käsivarret on paksut jne. Teki mieli lähtee pois. Mie en halunnut  olla _tavoite_liikkuja, mutta jostain syystä miusta sellainen on tullut, enkä oo niin onnellinen enää, kun koen "että tulokset tänne äkkiä", miun mielestä ne ihmiset ketkä urheilee omaksi iloksi ja käy siellä lenkillä kun vaan tykkää siitä niin pirusti vaikka sieltä saiskin ne siima jalat, niistä ihmisistä se huokuu oikealla tavalla läpi. Oon liikaa kuunnellut muita enkä itseäni. Jos mie jatkan tätä vielä eteenpäin niin oon varma, että salikengät roikkuu kohta naulakossa pölyttymässä. Mie en halua lopettaa kuntosalia, mutta täytyy löytää siihen uusi "ihastus" eikä olla niin tavoite urheilija, koska tärkeintä, että urheilu on kivaa ja hauskaa ja tunnin jälkeen hymyilet. Luulen, että niitä tuloksia tulee sitten huomaamatta, kaiken jären mukaan täytyisi, jos ruokavalio on oikee ja on liikuntaa mukana, eli ne tulis vähän niin kun bonuksena.

Fitness-buumi, mitäkö oon mieltä? Nostan hattua, ketkä jaksaa syödä päivästä toiseen ja kuukaudesta toiseen aina vaan sitä puhdasta ruokaa ja treenata tavoitteellisesti. Fitness kilpailut on monien huulilla tänä päivänä, ja kuten myös oma paras ystäväni Johanna treenaa bikini fitness 2014 kisoihin (http://johanonfitness.blogspot.fi/). Tsemppiä Johanna treeneihin ja en sano että ole sinnikäs, koska sitä sinä oot ;) Hienoo, että jotkut treenaa tavoitteellisesti ja ovat vannoutuneita asiaan, ymmärrän täysin sen, että joillekkin on luonnollista treenaus viedä pidemmälle, ja laittaa kaikki likoon. Joskin tuntuu kuitenkin siltä, että tää fitness on myös jonkinlainen trendi tällä hetkellä. Mutta toki jyvät karsiutuu akanoista, koska vaatii lujat hermot, oikeasti noudattaa fitness-elämää etenkin jos treenaa kisoihin. Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä niinkään kisaamista, se on miun arvoihin jotenkin liian pinnallista, treenaat vuosia, että pääset hetkeksi lavalle arvostelun kohteeksi kellä on "paras kroppa". Miksi jonkun täytyy kuulla se, että sulla on paras bikini kroppa? Miksi ei vaan voi treenata ja elää terveellistä elämää ja treenata tavoitteellisesti ihan vaan omaksi iloksi, haastaa itsensä, ollakseen kesäkunnossa 2014? Toki jokainen tyylillään, enkä ketään halua loukata mielipiteilläni. Kisadieetti ja se lavankunto kestää kuitenkin vaan sen hetken, ei kukaan voi kisadieetillä olla loputtomiin ja se on myös oikeesti tosi rankka keholle, ei ole kyse vaan glamourista.
Mun on pakko linkata tänne yksi blogipostaus, joka on älyttömän hyvä, kaikki vois lukee tän, tää jotenkin avasi myös minun silmät, koska mullakin oli jokseenkin aina pumpulinen kuva näistä fitness-kilpailuista, että näinkin voi käydä. Hieno kirjoitus! Lukekaa!
(http://fitnessaku.fitfashion.fi/2013/08/13/fitness-sm-happiness-error/)

Mutta näissä tunnelmissa aloitettu uusiviikko, sori tuli aikamoista löpinää! Nää on vaan sit miun mielipiteitä ja tuntemuksia asioista..

Torstai aamuna pääsen minilomalle, sitä odotellessa.