Unconditional Love

Rakkaus.

Kun mä muutin maaliskuussa Helsinkiin 2014, olin ollut sinkkuna jo yli 7-vuotta. Olen aina ollut hyvinkin sinut sinkkuuteni kanssa, rakastin sitä vapautta, rakastin mun ulkomaanmatkoja ja rakastin sitä tunnetta, että mä en ole kenestäkään riippuvainen. Ehkä mua tietyllä tapaa myös pelotti rakastua, olin tottunut elämään ilman miestä, ja löytänyt myös sisäisen rauhan.
Näin vierestä miten mun ystävät ja läheiset, löytivät niitä sielunkumppaneita, ja perheitä perustettiin. Mutta vastapainoksi näin myös ikäviä parisuhteita, missä petettiin ja toista satutettiin.

Rakkaus on mulle hyvin pyhä asia. Vanhempani ovat olleet naimisissa 38-vuotta, ja voin varmaksi sanoa, että noin pitkä liitto vaatii työtä. Mä arvostan suuresti mun vanhempien pitkää liittoa ja sitä millaisen esimerkimerkin mä olen saanut elämääni heidän liitosta. Mä koen, että ihmiset eroaa nykyisin aivan liian helposti ja suhteen eteen ei tehdä enää töitä. Mun mielestä, jos sä joku päivä annat toiselle sen lupauksen "kunnes kuolema meidät erottaa"-niin se tarkoittaa sitä. Suhteissa ja avioliitoissa on ylä-ja alamäkiä, mutta jos ihmiset jaksaa taistella niin mä koen, että vaikeukset on selätettävissä. Toki mä ymmärrän poikkeukset, jos suhteessa on väkivaltaa tai pettämistä ja toinen ei pysty muuttumaan, niin toki avioero on paikallaan. Mutta yleisesti ottaen, mä koen, että yhden riidan jälkeen heitetään jo hanskat tiskiin.

Kun mä muutin Helsinkiin, ja olin asunut Helsingissä reilun viikon, lähdin juhlimaan mun siskoni valmistujaisia yökerhoon. Tapasin siellä erään miehen. No nyt tää eräs mies on ollut mun elämässä jo kohta 16kk. Hän tulee täysin eri kulttuurista kun minä, ja voin kertoa, että meillä on ollut hyvin värikkäitä hetkiä ja lukuisia ylä-ja alamäkiä. Me ollaan taisteltu niin pirusti, ihmisten ennakkoluuloja vastaan, kulttuurieroja vastaan, on ollut työttömyyttä, ja suurta surua. Mä veikkaan, että suurinosa ihmisistä olisi luovuttanut jo 6kk kohilla, mutta me ei. Monta kertaa on molemmat heittänyt hanskat tiskiin, ja oltu valmiita luovuttamaan. Mutta ollaan aina todettu asia, niin kauan kun on rakkautta, on toivoa. Hyviä hetkiä on ollut paljon, ja mä oon päässyt näkemään ja kokemaan mieheni kautta, aivan toisenlaista kulttuuria. Sitä mä en tiedä, ollaanko me loppuelämä yhdessä, mä luotan tässä asiassa ylempään tahtoon, mutta mä voin seistä ylpeänä silti ja todeta, että me ollaan taisteltu tuulimyllyjä vastaan, ja edelleen ollaan yhdessä.

Näissä tunnelmissa, ja fiiliksissä  tää nuhanenä, jatkaa lomailua viimeisenä lomaviikkona.
Muista kertoa sille rakkaallesi, joka päivä, että rakastat häntä, kukaan ei koskaan kyllästy kuulemaan sitä <3

Kun mieli väsyy.

Hei lukijat.

Halusin kirjoittaa teille aiheesta mikä on ollut mielessä jo tovin.

Oon kohdannut lähipiirissä viime aikoina mielen väsymystä, alakuloisuutta ja lievää masennusta. Mistä sitten keväällä johtuva alakuloisuus johtuu? Eikö just sillon pitäisi olla hyvä fiilis kun päivät pitenee ja aurinko näyttäytyy? Mutta asia kun ei aina mene niin...

Mä itse kuulun niihin ihmisiin ketkä helposti keväällä kokee sitä alakuloisuutta. Toki silläkin on hintansa, kun en ole ollut lomalla yli vuoteen ja tietynlainen työstressi myös painaa. Koen myös hieman ahdistavana sen, että kesä lähenee ja rantakelit tulee, mutta entäs se kesäkunto? Joka tänäkin vuonna jäi saavuttamatta? Ei tee mieli bikinejä kaivaa kaapista.

Keväällä usein tulee myös tietynlainen fiilis, että täytyisi saada jotain uutta elämään, mutta mitä se sitten on, en edes itse tiedä. Toisaalta tekis mieli sisustaa kotia, toisaalta tekis mieli matkustaa, mutta tulee vastaan raha ja saamattomuus.

Keväällä aurinko paistaa usein, ja mulle myös tulee huono-omatunto siitä, jos on vaan kotona 4-seinän sisällä, vaikka varmasti suurin osa ihmisistä kirmailee niityillä poimien päivänkakkaroita.

Mä en tykkää tästä tunteesta, on tunne, että mikään ei kiinnosta ja oikein mistään ei saa iloa, oon kuullut myös monen muun läheisen ihmisen sanovan näin. Joutuu melkein väkisin itsensä repii sängystä ylös, treenit ei kulje ja jotenkin vaan kiukuttaa.

Mistä sitten voisi löytää apua tähän kurjaan oloon ja kevät "masennukseen"?
Puhuttiin töissä työkavereiden kanssa, että pitäs yrittää keskittyä niihin pieniin asioihin josta saa edes vähän jotain mielihyvää. Toiselle se voi olla musiikki, pitäs kuunnella sitä musiikkia josta tulee edes vähän hyvä mieli. Mennä kävelylle jos nauttii raikkaasta ilmasta. Aloittaa uusi harrastus, tai kokeilla uusia harrastuksia, tankotanssi, ratsastus, leipominen tai ehkäpä lukeminen?

Mä itse yritän aloittaa taas lukemisen. Oon elämäni aikana lukenut muutamia hyviä kirjoja, ja se tunne kun meet sisälle hyvään kirjaan, niin kaikki murheet unohtuu hetkeksi!

Oon yrittänyt myös psyykata itseäni rantakuntoa varten, ihan sama kaikki makkarat vatsassa ja selluliitit jaloissa, mä menen sinne rannalle kesällä ja that's it! Kuitenkin mä nautin auringosta tosi paljon ja etenkin siitä lämmöstä, en halua pilata kesääni murehtimalla sitä, miltä mä näytän muiden silmissä.

Mä tiedän, että nää neuvot ei varmasti kaikille toimi, ja ei toimi mullekkaan jos on tosi huonopäivä. Mutta jos koet, että mikään ei saa mieltäsi piristymään, tai et saa edes mitään mielihyvää piitkään aikaan, niin sitten suosittelen, että menet juttelemaan jollekkin ihmisille, tuntemuksista, yksin ei kannata jäädä! Mutta mä aijon ainakin itse kokeilla oikeesti tuota lukemista uudelleen!


Vaikka nyt on kurja fiilis ja kiukuttaa ja ahdistaa tuleva kesä, niin koittakaa löytää jokaisesta päivästä edes yksi hyvä asia mistä olla kiitollinen, niin mäkin koitan tehdä.

Halauksia lukijoille loppuviikkoon <3

Mitä kuuluu Heidille?

Moikka pitkästä aikaa!

Ajattelin kirjoittaa vähän mun kuulumisia! Edellinen postaus on kirjoitettu lokakuussa ja sen jälkeen on paljon tapahtunut! 

duunin pikkujouluista!

kreikassa

Heidi ja Kreikan pulut

Sain työpaikalla "ylennyksen", ja rupesin kouluttamaan uusia työntekijöitä! Ihan mahtavaa hommaa ja tuntuu niin huikeekta, että olen löytänyt oman alani :)

Kävin marraskuussa 8-päivän lomalla kreikassa, Ateenassa! Säät nyt ei ihan suosineet, mutta nähtävyydet oli hienoja! Tuli myös jonkun verran shoppailtua. 

Kreikan nähtävyyksiä

Kreikassa

Kreikassa

Joulukuu meni töissä ja lomailin kotona Joensuussa ihanan perheen kanssa.

Maaliskuussa sitten kävin Pariisissa viikonloppu matkalla! Pariisiin mä petyin henkilökohtaisesti. Ihmiset paljon puhuu sen kauneudesta ja glamourista. Ymmärrän toki nekin puheet, kyllähän se Eiffeltorni ja notre dame, olivat kauniita paikkoja. Mutta, mut henkilökohtaisesti pysäytti Pariisissa, kodittomien määrä, kulkukoirien määrä, kerjäläiset, ulosteet kaduilla ja "slummit"-mitä oli champs elyseen ulkopuolella! Mua jotenkin säälitti se, miten kaupungin kauneus on vain yhden kadun varrella melkeinpä. Matka oli kuitenkin kiva, shoppailua en harrastanut, oli melko kallis kaupunki.

Eiffeltornia

Riemukaari

Eiffel-torni

Rakkauslukot <3

Mites mun treenit?

Salilla oon käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti. Tänään mulla sitten loppui jäsenyys satsiin. Pitkän harkinnan jälkeen päätin, että vaihdan salia! Jatkossa tää neiti treenaa fitness 24/7 saleilla. Päätökseen vaikutti hinta ja aukioloajat.

Nyt päätin, että urheilusta tulee jatkossa taas arkipäivää, ja vähän retuperällä oleva ruokavalio myös vaihtuu terveelliseen ruokavalioon. 

Edelleen asun samassa kämpässä mihin muutin tänne muuttaessa. Olin ostamassa asuntoa, mutta jotenkin oon kovasti kiintynyt mun nykyiseen kotiin, joten asunnon osto on nyt hetken jäissä.

Mutta nyt mä lisään teille hieman kuvia! Ja jatkossa bloggailla yritän joka viikko :)